Iskän JC-pipo

Samalla mallilla, millä muutkin, saa isäkin lämmikettä päälleen. Tähän pipoon väritys oli vähän vaikeampi miettiä. Luulen, että isä tykkää sinisestä, mutta sinistä paksumpaa lankaa minulla ei oikeastaan ole. En juurikaan pidä sinisestä. Vaan hyvä tästä tuli näin.

Tässä pipossa olen käyttänyt samaa Jannea, kuin veljenkin pipossa. Vihreä taas on Novitan Jussia. Yhteensä lankaa tähän pipoon meni 70grammaa. Ja, mikä parasta, kumpaakin lankaa jäi jäljelle muutama kymmenen senttiä. Eli, käytännössä ei mitään. Tähän olen neulonut aina 4 kierrosta Jussilla ja kaksi Jannella. Hauskasti nuo Jussin ja Jannen vihreät sekoittuivat ja raidat ei oikeastaan edes näytä raidoilta. 

Tämänkin pipon ohje on sama, kuin edellisissä. Ohjeen löytää täältä. Puikkoina edelleen ne 3,5mmmetalliset pyöröt ja samankokoiset KnitPron puikot.

Yksi näitä on vielä ennen joulua tulossa. Pitäähän omalle miehelleki uusi pipo saada.

Se oikea Jacques Cousteau- pipo

Edellinen valmistuntu pipo oli JC-pipo sinnepäin. Tämä on nyt se ihan oikea. Ja malli on kyllä mitä mainioin. Olen ajatellut, että jos omaan päähänkin neuloisi yhten tuollaisen. Kyllähän pipoja pitää aina olla!

Pipon ohjeen löytää Punaisen sydämen torpasta. Tässä pipossa olen noudattanut ohjetta täsmällisesti, tosin silmukoita pipossa on sata ja näin ollen pipon kivat kavennukset ei näy kovin hyvin. Mutta, uskokaa pois, ne on kivat. 

Lankana tässä pipossa on Dropsin Karismaa, tuo ruskea, ja värikäs on Jannea. Alussa neuloin kahdeksan riviä ruskealla, sen jälkeen kummallakin langalla vuorotellen kaksi riviä. Tykkään tuosta värityksestä tosi paljon noin. Karismaa meni 35grammaa ja Jannea 30grammaa.

Puikot olivat ne tutut 3,5mm pyöröt ja kavennuksissa käytin sitten samankokoisia KnitPron puikkoja. 

Tämän pipon saa veli joululahjaksi. Toivottavasti pitää, sillä minä pidän tästä ainakin tosi paljon.

Hatuttaa

Mitäpä sitä keksisi miehille lahjaksi neuloa, kun villasukkia on jo kaikki kaapit täynnä? No, hattuja, myssyjä, pipoja.. Sain tapani mukaan tämän idean taas vähän liian myöhään. Neljä pipoa pitäisi neuloa, joista kaksi pitäisi saada huomenna jo pakettiin. Hyvältä näyttää, ainakin kiireellisemmät saan tehtyä. Ja oma mies voi sitten saada piponsa vaikka joulun jälkeen, jos rupeaa siltä tuntumaan.

Ensin valmistui miehen isän pipo. 

Kuvittelin tekeväni pipon tällä mallilla. Olen tuolla samalla mallilla tehnyt ennenkin ja oma mies on tykännyt mallista tosi paljon. Tätä pipoa neuloessa tajusin vasta kavennuksia aloittaessani, että olen tehnyt kokoajan 2oikein, 2nurin joustinta, kun ohjeen mukaan taas olisi pitänyt tehdä 3oikein, 2nurin. En kuitenkaan lähtenyt purkamaan, vaan pieten fiksailujen avulla sain joka puikoille 2nurin viimeiseksi ja kavennukset tehtyä ohjeen mukaan. Ei niistä niin siistit tullut, kuin ohjeen mukaan tehtynä, tietenkään. Saa kuitenkin kelvata.

Minulla oli epätoivoinen yritys ottaa kuvaa piposta omassa päässäni. Ei onnistunut.

Lankana pipossa on SandnesGarnin Smart, jota kului 50grammaa ja vihreät raidat ovat Novitan Jussia, jota sitten kului 20grammaa. Puikkoina käytin 40sentin pituista pyöröpuikkoa, metallista, ja KnitPron puikkoja kokoa 3,5mm. Pyöröpuikkokin oli luonnollisesti samanpaksuinen.

Tuo metallinen pyöröpuikko ei vaan ole yhtään hyvä, kun minulla tuli sen käytöstä kädet tosi kipeäksi. Johtuikohan se vaan pyöröpuikosta, vai sitten siitä, että se oli metallinen?

Huojuvan tornin linna

Joka vuosi olen ennen joulua tehnyt piparkakkutalon. Ja joka vuosi alkaa suunnitelmat olla yhä mahtipontisempia. Valmis lopputulos ei välttämättä niinkään. Viime vuonna tein muumitalon. Tänä vuonna löysin linnan ohjeen. Minulla oli valtavat visiot siitä, miten upea linna kohoaa. 

Kröhöm. Linnasta ei sittenkään tullut ihan ni-in upea, kuin ajattelin.

Tämä oli paljon suoremmassa silloin kun kasasin sen. Sitten muutaman tunnin päästä rupesin ottamaan kuvia ja melkein sydän pysähtyi, kun näin miten vinossa se on. Nyt se on kylläkin pysynyt vinossa, ei ole sentään kaatunut.

Taikinan tein tällä ohjeella. Taikinaa tein kaksinkertaisen annoksen ja leivoin sen vasta seuraavana päivänä. Kaikki pienet osat leikkasin suoraan leivinpaperin päällä, ettei ne muuta muotoaan liikutellessa. Vaan niin siinä kävi, että kaikki osat turposi uunissa, joku enemmän, joku vähemmän. Heit paistamisen jälkeen olikin aika selvää, ettei linnasta kovin hieno voi tulla, kun osat on mitä on. Osaksi syytän tuota taikinaa, sillä viime vuonna tein jollain toisella ohjeella ja osat pysyivät aika ohuina. Nyt ei. Tuota talotaikinaa en siis voi suositella.

Osat paistoin aamupäivällä ja illalla sitten koristelin. Koristelun jälkeen annoin yön kuivahtaa. Koristeluun käytin erilaisia karkkeja, sekä kaupasta saatavaa vaaleanpunaista "sokerimassaa". Tuubi maksoi pari euroa ja sillä oli tosi kätevä koristella tätä.

Seuraavana päivänä sitten kokosin. Kokoamiseen käytin ainoastaan sulatettua sokeria. Alussa meni hyvin, mutta loppua kohti jouduin sitten soveltamaan enemmän, kun linnan osat ei mahtuneetkaan kaikki omille paikoilleen. Kokoamisen jälkeen ripottelin siivilän läpi paljon tomusokeria, joka pelasti paljon. 

Ainakin tästä tuli persoonallisen näköinen linna, jos ei muuta. Tosin ihan hirveästi en tuota lähtisi lämmittämään, voi lämmöt mennä suoraan harakoille. :D

Lankoja lisää.. valtava kasa.

Ihan ensin, tervetuloa mukaan uudet lukijat. 

Toissapäivänä pääsin käymään Lankamaailmassa. Sieltä tuliaisina oli kassillinen lankaa. Sen lisäksi postipoika toi minulle paketillisen herkkuja. Olen ollut tosi kilttinä, sillä nämä langat on joululahja itselleni. Toisaalta ne on myös miehen joululahja minulle, kun antoi luvan ostaa lankaa. Yleensä hän on sitä mieltä, ettei lankoja tarvita lisää. Ja, arvatkaa mitä? Nyt minäkin olen sitä mieltä, ettei niitä tarvita lisää. 

Katsokaa nyt, valtava kasa kaikkea ihanaa. 

Nuo valkoiset on hankittu värjäämistä silmällä pitäen. Tästä kun joulusta päästään, niin taidan uittaa ne kaikki värissä. Muuten hankin vain kaikkia ihania värejä ja lankoja. Osa on ihan perussukkalankaa, osa sitten taas herkkulankoja. Ja muutama kerä tiskirättejäkin varten. Niitä menisi niin paljon, kun kerkeäisin (ja viitsisin) neuloa. Nyt joulun jälkeen pitää aloittaa taas varastoiden täydentäminen, että on sitten valmiinakin, kun joku seuraavan kerran kaipailee rättejä.

Täällä vaan sataa vettä. Ja kovaa. Tänäänkin siis keskityn neulomiseen ja ehkä vähän siivoamiseen. Ulos ei tee minun, eikä koiran, mieli yhtään. 

Joulurättejä

Luulin neuloneeni jo kaikille tiskirätit, kenelle niitä halusinkin antaa. Olin itseasiassa varma, että ne riittää. Vaan kun ryhdyin pistämään rättiä pakettiin, niin huomasin, että kolme puuttuu. Ei auttanut, kun kaivella lankahyllyä ja pistää rätit puikoille. 

Kaksi on tiskikukkaa, Tintin mainiolla ohjeella  tehtynä. Ja yksi on ihan perus kulmasta-kulmaan neulottu muutamalla langankierrolla höystetty rätti. Olisin tehnyt kolmannenkin tiskikukan, vaan ei langanloput riittänyt, kuin tuohon neliörättiin. Ja yli ei lankaa jäänyt, kuin ihan pienenpieni nöttönen. 

Nyt puikoilla on misten pipo. Niitä pitäisi joulupakettiin saada kolme. Voi olla, ettei kuitenkaan tule kuin kaksi. En jaksa neuloa niitä kovin montaa peräkkäin. Muuten neulotut joululahjat alkaa olla aika valmiita ja paketissa. Syytä onkin, sillä jouluun ei ole enää montaa päivää.

Palleroiset

Kyllä vain, saanko esitellä Joulupallot! 

Ihastuin Joulupalloideaan heti kun sen ensimmäistä kertaa näin. Ajattelin neuloa näitä kaikille lahjaksi ja omankin kodin täyteen. Tässä tosin taitaa käydä niin, että ainoastaan mummo saa joulupallot lahjaksi ja omanikin neulon vasta joulun jälkeen. Ensi jouluksi sitten. 

Mallit näihin kolmeen palloon on kirjasta Arne & Carlos: Joulupallot. Tuon kirjan hankin itselleni ja täytyy sanoa, että sympaattisempaa kirjaa saa hakea. Pidän tuosta kirjasta ihan valtavasti. Tykkään selailla sitä ja katsella ihania kuvia. Kukaan yhtään jouluihminen ei voi olla pitämättä tästä kirjasta. Pidän niistä pienistä tarinoista, joita jokaisen eri mallin yhteydessä on. Pidän siitä, että kaaviot on ikäänkuin teipattu kirjan sivuille. Ja varmasti sanomattakin on selvää, että pidän valtavasti kirjan sisäkansien kuvista. Ihana.

Nämä kolme palloa neuloin Jannesta, bambupuikoilla kokoa kolme. Lankaa kului yhteensä 65grammaa. Täytteenä on villaa, sen menekkiä en muistanut mitata. Mallit ovat nimeltään Ornamentti, Joulukello ja Sydänverkko. Joulukello on näistä oma suosikkini.

Nämä saa lahjaksi mummo, jolle joululahjoja on aina vähän vaikea keksiä.

Ai niin, huomenna pääsen käymään taas Lankamaailmassa Helsingissä. Iik, mitähän sieltä tulee mukaan?!

Joulupostia

Tänä vuonna sain joulukorti tehtyä oikeasti ajoissa. Nyt ne kortit on jo kuorissa ja valmiina lähtemään postiin. Yleensä teen niitä kortteja viimeisenä mahdollisena iltana ja lisään stressiä itselleni.

Tällaiset kortit lähtevät täältä tänä vuonna.

Menin Tiimariin ihan toistenlainen kortti-idea mielessäni. Aikani siellä pyörittyäni kuitenkin alkoi koriin hyppiä näiden korttien tarvikkeita. Näihin tarvitsi siis violetteja korttipohjia, hopeista mustetta, leimasimen ja pakettikortteja. 

Ensin leimailin kaikkiin kortteihi hopeiset kuviot. Se olikin yllättävän hauskaa. En ole siis ennen leimaillut mitään. Nyt kun minulla on leimasin ja mustetta, niin varmaan leimailen yhtä ja toista. Sitten liimasin pakettikortit kiinni ja sen jälkeen liimasin ne kiinni korttipohjiin. Tykkään tosi paljon siitä, että nuo pakettikortit jäi koholle ja korteista tuli vähän kolmiulotteisia.

Toiselle puolelle sitten kirjoitettin hyvän joulun toivotukset ja nimet.

Tuliaisia

Ukko on käynyt työmatkoilla ulkomailla, eikä ole kertaakaan tuonut minulle tuliaisia. Nyt viime kerran jälkeen sanoin, että jotain pitäis munkin saada, kun ostaa itselleen ja koirakin saa tuliaisia.

Noh, mitä muutakaan se ukkeli toi, kun lankaa. 

Kaksi jättikerää tuollaista paksua lankaa. Yksi kerä painaa 170grammaa. Puikkosuositus on 9mm. Eihän mulla edes ole niin isoja puikkoja. Pitänee lähteä puikkokaupoille. Lanka sisältää akryylia, villaa ja viskoosia.

Kerät alkoivat heti huutelemaan muhkeaksi huiviksi. Sellaiseksi tuubimalliksi. Ja varmaan noista riittäisi kauluriinkin, joka yltäisi hartioille. Tai paksuun pipoon.

Tontun tossut

Yksi joululahjaneulos on taas IhmeMaassa valmistunut. Kuvaaminen ei vaan ottanut onnistuakseen, ei sitten millään. Valitettavasti mitään kovin hyviä kuvia ei siis ole tarjolla.

Olen aikoja sitten jo tulostanut Ilun En pointe tossujen - ohjeen. Nyt päätin pistää tossut puikoille. Ja pistinkin. Ja noh, siellä ne sitten uskollisesti pysyikin. Jostain syystä näiden tossujen neulominen ei innostanut alkua pidemmälle. Ehkä vikana oli lanka, jonka väristä en pitänyt. Tai sitten sileän neulominen oli tällä kertaa vaan liian tylsää. 

Neuloin näistä vähän isommat, mitä ohjeessa, sillä ajattelin antaa nämä mummolle joululahjaksi. Joulun jälkeen voisin neuloa itselleni samanmoiset, nämä nimittäin ovat ihanan lämpimät. 

Tossut neuloin Tove-langasta puikoilla numero 3. Lankaa meni 60grammaa. Ensin laitoin tossut neljään kymppiin huopumaan, mutta nämä huopuivat siellä liian vähän. Samantien laitoin 60asteeseen ja sitten tossuista tulikin hyvät. Tove huopuu muuten tosi ihanasti. Pehmeästi ja kauniisti. 

Huovuttamisen jälkeen kaivelin vähän laatikoitani ja löysin kaksi samanlaista nappia. Vaikka kuva onkin vähän huono, niin kauniit näistä tuli.

Nyt olen hurahtanut joulupalloihin. Lähinnä selaamaan sitä kirjaa. Tosin yksi ongelma minulla niissäkin on. Epäilen, että omistani tulee aika isoja. Kirjan mukaan yhteen palloon kuluu noin 5grammaa lankaa. Minulla kuluu kyllä paljon enemmän.

Ai niin. Ajattelin lähteä Novitan neulomossa olevaan UVVA:n mukaan. Se on vähän niinkuin KyJy, mutta keväällä.

Marraskuun salainen paketti

Apua! Salaisessa neuleystävässä alkoi jo viimeinen kuukausi. Taas on mennyt tosi nopeaan kaikki neljä kuukautta. Ja, en ole vieläkään neulonut mitään Salaiselta ystävältäni saaduista langoista. Nyt ne alkavat olla sellaisia herkkuja, ettei niitä enää voi neuloakaan. 

Mutta, katsokaas mitä marraskuun pakettiin oli Salainen ystäväni laittanut.

Joulukalenteri! Mulla ei vielä edes ollut joulukalenteria. Ihana. Sitten paketissa oli saippuaa, puikkojen suojat, lakritsaa ja katsokaa, mitä ihanaa lankaa. Tällä kertaa värinä on pinkki. Nyt näitä ihania ei voi enää neuloa. Mun pitää vaan silitellä niitä ja miettiä, mitä näistä voisi neuloa, jos haluaisi.

Kiitos taas, Salainen ystäväni. Ihana paketti, taas kerran. Osasit taas laittaa pakettiin kaikkea sellaista, mistä pidän. Ja kohtahan se jo paljastuu, kuka olet..

Marraskuussa neulottua.

Marraskuu oli ja meni. Kovin paljon en sitten kuitenkaan saanut neulottua. Joulujuttuja piti aloittaa, ja aloitinkin. En vaan saanut niin paljon valmiiksi, kun olisin halunnut.

Suurin syy neulomattomuuteen on ihana koiranpentu, joka vie vapaa-aikani hyvin tehokkaasti. Useimmiten hän antaa minun neuloa tunnin pari illalla, mutta joskus lankoja ja puikkoja ei voi pitää esillä koiran kanssa yhtä aikaa. Ne vaan ovat liian suuri houkutus. Eipä mitään, pentuajasta pitääkin nauttia. Ja kohta minulla alkaa se kesäloma, jolloin aikaa myös neulomiselle on enemmän.

Vaan eipä neulomistahdin hidastuminen ole langan ostamista vaikeuttanut. Lankaa tuli marraskuussa hankittua huimat 850grammaa. Sitä taas kulutin vaivaiset 565grammaa. Eli, plussalle jäätiin ja pahasti. Olenkin salaa haaveillut langanostolakosta. Näinköhän onnistuisi? Vaan, ei nyt joulukuussa vielä ainakaan.

Ja, Salainen neuleystäväni. Pakettisi saapui tänään. Palaan siihen illalla vähän myöhemmin.

Pitsikynsikkäät

Kynsikkäiden ohjetta etsin ympäri nettiä ja lehtiä. Miehen äiti pyysi minua neulomaan kynsikkäät ja joku ohje piti löytää. Kynsikkäitä, saati sitten sormikkaita en ollutkaan ikinä neulonut, joten ilman ohjetta tekeminen tuntui vähän liian vaikealle.

Ohjetta ei löytynyt. Kunnes sitten tajusin, että sormikkaiden ohje käy hyvin, kunhan ei neulo sormia loppuun asti. Ja sitten niitä ohjeita alkoikin löytymään. Ja minä tein tällä ohjeella.

 Näitäkin kynsikkäitä pääsin purkamaan pari kertaa. Ensin ei meinannut aaltokuvio onnistua ja sitten aaltokuvion jälkeen neuloin peukalokiilan loppuun, kunnes tajusin, että liian leveät tulee. Purkamista ja reilusti silmukoita varren jälkeen vähemmän, niin hyvä tuli. 

Lankana näihin käytin kaksinkertaista Fabelia. Lankaa kului 85grammaa. Ihan kaikki ei kuitenkaan päätynyt näihin kynsikkäisiin, vaan pikkuapurini päätti vähän myös kokeilla lankaa. Eli, osa joutui koiran hampaisiin.  Puikkoina käytin 2,5KnitProita. 

Samalla ohjeella voisin kyllä neuloa itselleni sormikkaat. Oli tosi kiva ohje. Nämä kynsikkäät lähtivät koiranhoitopalkaksi miehen äidille. En muuten olisi varmasti ikinä ruvennut edes tällaisia neulomaan, jos ei joku olisi pyytänyt.

Nyt alkaa peukkukin olla siinä kunnossa, että vähän voi neuloa. Ei kuitenkaan kovin pitkiä pätkiä kerralla. Harmittaa. Juuri kun olisi reilusti neulomista. Noh, ne lahjat, mitä en kerkeä täksi jouluksi neulomaan, annan sitten ensi jouluna!

Joku rakastaa lankoja..

Voi kyllä. Ihana, pieni koirani rakastaa lankoja vielä enemmän, kuin minä. Siltä ainakin tuntuu. Se hakee ne hyllystä ihan omatoimisesti ja pistää solmulle. Puikkojakin se rakastaa Onneksi sen rakkaus on kohdistunut vaan kahteen kolmosen bambupuikkoon, joita saa kaupasta helposti lisää. Mutta, ne langat. Välillä tekisi mieli itseä, useinmiten vaan naurattaa.

Kuvan muista langoista saattaa vielä osittain saada neulottavaa, mutta luulen, ettei tuota mohairlankaa kukaan pysty selvittämään. Violetista selvitin jo ne, mitä pystyin. Se on nimittäin tämänhetkisen neuletyön lankaa. Onneksi ei loppunut sentään kesken.

Nyt minulla ei olekaan uutta työtä puikoilla. Violetin työn näette sitten, kun olen päätellyt ne kaikki lukuisat langanpäät. Puuduttavaa työtä, eikä yhtään kivaa. (miksei voisi olla erikseen päättelyintoilijoita ja neulojaintoilijoita? Ne omat voisi viedä päättelyintoilijalle pääteltäväksi.) En edes tiedä, milloin saan uuden työn puikoille. Minulle nimittäin kävi töissä pikku haaveri ja vasen peukalo on aikas toimintakyvytön. Sitä pitänee pari päivää parannella ilman lankoja ja puikkoja.

Lankoja, lankoja, lisää lankoja

Onneksi en ole langanostolakossa. En ole sitä ennen joulua, sillä pitäähän nyt joululahjoihin olla juuri sopivat langat. Ja muutenkin. Kyllä neulojalla lankaa pitää olla!

Tällaisia ihanuuksia kantoi postipoika minulle. 

Vihreää ja pinkkiä Dropsin Merino Extra Fine- lankaa. Näistä tulee jotain minulle. Ainakin noista pinkeistä. Vihreästä voi tulla jouluksi jollekin muullekin. Yhden kerän SandnesGarnin duett -lankaa. Siitä teen miehelle pipon joululahjaksi. Toiveena olisi, että tuo lanka pysyisi paremmin kuosissaan, kuin villalangasta neulottu pipo. Pari eriväristä kerää Nomottan Cotton Linen-lankaa aikoo muuntautua tiskiräteiksi. Joululahjoiksi tietenkin. Keltaiset Siljat taas ovat ihan itseäni varten. Lanka on kivaa neulottavaa ja väri niin houkutteleva, että sukat taitavat noista tulla. Joskus. Oranssit Karismat olivat vain vähän ylimääräisiä. Nille ei ole mitään suunnitelmaa. Pidän väristä kuitenkin niin paljon, ettei haittaa, vaikka sitä muutama kerä kotona onkin. Valkoiset ja punaiset Jannet on sitten joulupalloja varten. Kohta aloitan niidenkin neulomisen. 

Oikeasti jouluun ei ole enää kovin paljon aikaa. En usko, että kerkeän neulomaan kaikkea, mitä ajattelen. Varsinkin, kun kokoajan tulee uusia ideoita. Löytyy kiva huivinmalli, kauniit lapaset ja sitten joku pyytää neulomaan jotain muuta. On kivaa, että neulottavien lista on pitkä, mutta vähän se myös mietityttää, miten kerkeäisin tekemään kaiken. En tietenkään kerkeäkään. Neulon sen mitä neulon ilman mitään suurempaa paniikkia aiheesta.