Sukkasato otti ja loppui. Liian pian, tietenkin. Valmiiksi satoon sain kahdeksat jalanlämmittimet ja yhdeksännet on melkein valmiit. Määrä tuntuu vähän pienelle, mutta kun ajattelee, että siinä on keskimäärin sukat viikossa, niin alkaa kuulostamaan jo paremmalle. Ja jos Ruskoista ei olisi tullut ällötyssukkia, niin yhdeksännetkin olisivat valmistuneet satoon. Vaan en minä sukkien neulomista tähän lopeta, en tosiaan.
Tavoitteena minulla oli opetella uusia juttuja ja olla ostamatta lankaa. Noh, uusia juttuja opettelin. Tein joustinneuletta kiertäen, neuloin uusia pitsikuvioita ja tein uudenlaisen kantapäänkin. Sen lisäksi vielä kärkikavennuksissakin kokeilin uusia juttuja Sukkasadosta eniten minua ilahduttikin tuo joustinneule kiertäen ja ristiinvahvistettu kantapää. Niitä minun neuleissani tulette ihan varmasti näkemään jatkossakin.
Lankaa pystyin olemaan ostamatta melkein koko satokauden ajan. Vaan sitten tuli matka Tallinnaan ja en voinut enää siellä vastustaa lankojen kutsuhuutoa.
Lokakuussa langan kulutus oli kuitenkin aika vähäistä. Sain neulottua vain 280grammaa, joka tuntuu aika vähälle. Toisaalta neuloin sukkia ohuista sukkalangoista ja niihin ei tietenkään lankaa luku samalla tavalla, kuin paksuista langoista neulottuihin. Lisäksi olen neulonut kyllä muutaman tiskirätin, mutta niitä en laske vielä mukaan, koska viimeistelyt on tekemättä eikä niitä ole täällä blogissakaan siksi esitelty.
Lokakuussa Tallinan matkan lisäksi en kuitenkaan ostanut yhtään lankaa. Lahjaksi sitä sain Salaiselta neuleystävältäni ja äidiltä. Yhteensä uutta lankaa kotiin kulkeutui 980grammaa. Mikä parasta, siitä huolimatta kokonaislankamäärä pysyi alle 10kilossa. Se onkin minun tavoitteeni niin kauan, kunnes pääsen alle kahdeksan kilon!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. :)