Voi kyllä. Ihana, pieni koirani rakastaa lankoja vielä enemmän, kuin minä. Siltä ainakin tuntuu. Se hakee ne hyllystä ihan omatoimisesti ja pistää solmulle. Puikkojakin se rakastaa Onneksi sen rakkaus on kohdistunut vaan kahteen kolmosen bambupuikkoon, joita saa kaupasta helposti lisää. Mutta, ne langat. Välillä tekisi mieli itseä, useinmiten vaan naurattaa.
Kuvan muista langoista saattaa vielä osittain saada neulottavaa, mutta luulen, ettei tuota mohairlankaa kukaan pysty selvittämään. Violetista selvitin jo ne, mitä pystyin. Se on nimittäin tämänhetkisen neuletyön lankaa. Onneksi ei loppunut sentään kesken.
Nyt minulla ei olekaan uutta työtä puikoilla. Violetin työn näette sitten, kun olen päätellyt ne kaikki lukuisat langanpäät. Puuduttavaa työtä, eikä yhtään kivaa. (miksei voisi olla erikseen päättelyintoilijoita ja neulojaintoilijoita? Ne omat voisi viedä päättelyintoilijalle pääteltäväksi.) En edes tiedä, milloin saan uuden työn puikoille. Minulle nimittäin kävi töissä pikku haaveri ja vasen peukalo on aikas toimintakyvytön. Sitä pitänee pari päivää parannella ilman lankoja ja puikkoja.
3 kommenttia:
Pikaista paranemista peukalolle. Nuo langat ovat näistä elukoista niin ihania :) Meillä on sekä kissa että koira tulleet tosi mestareiksi vainuamaan lankakätköni ja... no jälki on aika samanlaista kuin kuvassasi ;)
Pitää hankkia lankalipasto! ;)
On ne haukut aika vekkuleita otuksia. Oma koirani on 3,5 vuoden ikään mennessä ottanut tarkempaan tarkasteluun vain yhden työn. Silloin eräs työkaverini lohdutti näin: mieti miten hauskaa koiralla on ollut, kun se on touhunnut pehmeän ja hajoavan lankakerän kanssa. :)
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista. :)