Herkkuja.

Puutarhassa alkaa olla kohta aika jo sadonkorjuun. Itseasiassa menin ottamaan kuvaa meidän punaherukoista. Kuinka ollakaan ne olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Yhdessä yössä. Tietenkin rikospaikalta löytyi vielä muutama rikollinen, jotka hätäpäissään lensivät tiehensä. Linnut.

Oli kyllä ihan odotettavissa, että marjat jossain vaiheessa katoavat pensaista. En vaan ajatellut, että kaikista puskista ja yhdessä yössä. Lintuverkkoja en haluaisi pensaissa käyttää. Jotenkin se tuntuu vastenmieliseltä. Ne linnut jää kiinni verkkoon ja jonkun pitäisi sitten irrotella ne ja pahimmassa tapauksessa lintuparat vahongoittuvat tai kuolevatkin. En pidä. Onko kenelläkään antaa mitään vinkkiä muista keinoista? Pelkäävätkö nykyajan linnut vielä linnunpelättimiä? Sellaisia, mitkä heiluu ja niistä kuuluu ääntä? Ajattelin, että jos ensi vuodeksi keksisi jotain sellaista.

Onneksi sain kerättyä ennen sairastumistani pari ämpärillistä punaherukoita, jotka pistin pakkaseen.  Ja onhan meillä vielä mustaviinimarjat ja karviaiset.

Nams. Auringon puolella on jo ihan kypsää.

Kesän alussa siirrettiin etupihalle meidän muut pikku kasvit, eli chilit ja paprikat. Nämä siirrettiin ulos ilman mitään karaistumiskausia, kun tilanahtauden ja muuttopuuhien tuskastuttamina haluttiin vaan saada tilaa. Ulkonaolo tekee näille kavereille kuitenkin tosi hyvää ja yhdellekään ei käynyt huonosti. Siellä ne on nyt koko kesän nauttinut auringosta ja kasvanut ulos ruukuistaan. Nam nam. Kohta päästään maistelemaan.

Kuvassa taitaa olla paprikoita.

 Kaikista eniten satoa tekee kuitenkin omenapuu. Mitä ihmettä sitten keksin niistä tehdä, kun vielä olen itse allerginen omenoille? Piirakkaa, hilloa ja paistosta nyt ainakin.

Ihana piha

Juhannusruusu on lopettelemassa kukintaansa. Tänään en kerennyt vielä tekemään sille mitään, mutta tarkoitus olisi parin seuraavan päivän aikana leikata ne kuolleet oksat pois. Luin jostain, että juhannusruusu pitää leikata joko aikaisin keväällä, tai heti kukinnan jälkeen. Aikaisin keväällä varmaan olisi hyvä, jos meinaisi leikata kokonaan maan tasalle. Minä kuitenkin leikkaan vaan kuolleet oksat pois. Ja ehkä vähän karsin.

Moni muukin ihana kukka on lopettanut kukkimisen. Lupiinit on rumia siemenpötkylöitä. Niitä olen vähän leikellyt pois, ettei villiintyisi enää lisää. Ne takapihan keltaiset pitkät kukat ei enää kuki, eikä syreenikään. Joku valkoinen pensas yritti myös hetken kukkia, mutta ei siitä näyttänyt mitään tulevan. Surullista aina, kun huomaa jonkun kukinnan päättyneen.

Iloista on sitten tämä kaikki muu. Tällainen on aloittanut kukkimisensa etupihalla.

Takapihalla, puiden varjossa on huomaamattomasti aloittanut kukintansa tällainen kasvi. Pitää kyllä raivata tämän kasvupaikka, saisi minun puolesta vähän vaikka levitäkin.

Ja löytyyhän meiltä vanha kunnon pioniikin. Kauniit kaksi kukkaa.

Vaan katsokaa mille se raasu muuten näyttää. Ja missä se kasvaa. Vähän veikkaan, ettei tässä kuuluisi koko pioonia edes enää olla. Hän vaan sinnittelee.

Hauskaa kyllä seurata tämän pihan elämää. Miehen äiti oli tavannut talon alkuperäiset asukkaat ja silloin täällä on ollut kuulemma mansikka- ja perunamaa ja kaikki. Oikein kunnon kasvimaa. Minä olen myös suunnitellut perunamaata tänne, entiseen hevosten aitaukseen. Se vaan vaatisi vähän työtä syksyllä. Jos ei vielä tänä syksynä sitä tehdä, niin ehkä sitten jo seuraavana. Ja jos tästä nyt selviäisi uudelleen terveiden kirjoihin, niin voisi tälle kukkapuolellekin jotain ruveta pikkuhiljaa tekemään.

Huomenna on muuten minun kirpputoripöydän tyhjennys. Lupasin itselleni, että sen mitä sieltä rahaa saan, käytän Helsingin matkalla lankoihin. Enkä yhtään enempää. Huomenna sitten selviää, mikä se budjetti on.

Kukkivia juttuja

Piha muuttuu kokoajan. Omenapuut kukkivat jo. Marjapensaissa on valtavat raakileet. Niistä tunnistan karviaisen ja mustaviinimarjan. Loput on vielä arvoitusta. Varmaankin tulee jonkinverran punaviinimarjoja, mutta onko niissä muutakin? Valkoviinimarjoja, kenties? Karvaisista jännitän sitä, onko ne niitä punaisia vai vai valkoisia? Omenapuista tiedän sen verran, että ne ovat eri lajiketta. Lajikkeista ei vain ole hajuakaan.

Tällaista keltaista kukkaa kukkii yksi kukkapenkki kokonaan. Kaunista se on, mutta on päässyt vähän valloilleen siinä penkissä.

Juhannusruusu kukkii jo nyt. Valtava pensas siitä kasvoikin, mutta on se vaan niin kaunis. Nyt pitää olla tarkkana, sillä luin, että siitä kuolleet oksat voi leikata heti kukkimisen jälkeen. Niitähän siitä löytyy.

Syreeneja rakastan valtavasti. Ne on niin kauniita. Harmittelin jo, ettei meillä sellaista ole, vaan niinpä yksi puska osoittautuikin syreeniksi. Se on vaan aika huonossa kunnossa ja varjoissa paikassa. Pitänee jossain vaiheessa koittaa siirtää toiselle puolelle pihaa.

Lupiineita meillä näkyy kahdessakin eri paikassa. Molemmissa ne on kivoja. Pitää vaan olla tarkkana, ettei ne pääse villiintymään. Muistan aina pienenä, kun mummolassa oli lupiineja ja niitä piti leikellä ämpäriin, etteivät vain leviäisi enempää. Siinä siemenvaiheessa siis. Pitäisiköhän ottaa samat keinot käyttöön sitten siemenvaiheessa.

Kyllä vaan kukat on kauniita. Ja edelleen mielenkiinnolla tutkin pihaa. Jännittävää seurata mitä kaikkea sieltä vielä löytyy. Kuulin, että osa pihasta on ollut joskus mansikkamaana ja kasvimaanakin. Nyt sitä ei huomaa enää mistään. 

Neulomiset ei tietenkään edisty juuri ollenkaan. Eilen illalla myöhään vähän viitsin neuloa, mutta muuten en. Ensi viikolla varmaan sitten taas enemmän, jos ilmatkin kerran viilenee.

Mitä pihasta ilmestyy?

Kaikki varmaan muistaa, että ostettiin tämän kuun alusta talo. Sisällä remontit on melkolailla valmiit ja voin alkaa keskittymään pihaan. On jännittävää huomata, mitä kaikkea sieltä kevät saa nousemaan esiin. Pihahan on ollut monta vuotta aika omillaan. Talossa ei ole vakinaisia asukkaita ollut neljään vuoteen, muutama vuokralainen vain. Minä en ole juuri puutarhaa harrastanut tätä ennen ja nyt onkin hauska huomata, kuinka tekisi mieli siellä pihalla kaivella kokoajan.

Puutarhan kirjanpito on hauska. Saa vähän viitettä siitä, mitä siellä mahdollisesti on, tai ainakin, mitä siellä pihalla on joskus ollut. Kuvassa autotallin seinä.

Tässä oli ennen kukkapenkki. Tehty hienosti puhelinpylväistä. Siinä kasvoi kokonaiset kolme vuorenkilpeä, joista kaksi kukki. Purettiin ja kylvin nurmikon tilalle. 

 Omenapuut kukkivat jo, vähän. Niitäkin löytyy kokonaiset kaksi. En vaan todellakaan tiedä, mitä omenoita niistä on tulossa. Kesä näyttää. Kukista näyttää kyllä tulevan kauniita.

Tällaista keltaista kukkaa tekevää kasvia pihalla kasvaa myös. Muuta en tästä kasvista tiedä kun, että helposti se leviää ja on tällähetkellä noin puolen metrin korkuista. Osaako kukaan sanoa, mitä tämä on?

Kävin eilen myös katselemassa kesäkukkia. Muutama lähti matkaankin. Tähtisilmä on yksi ehdoton lempparini. Nyt minulla on sitä tuollaisena. Viime kesänä oli oranssia.

Ja tässä vielä vähän lähempää.

Pikkuhiljaa pihasta alkaa löytymään kaikkea muutakin. Keväällä kukki muutama sinivuokko ja vanhasta tulppaanipenkistä nousi kolme tulppaania. Jännityksellä tosiaan odottelen, mitä kaikkea muuta sieltä vielä putkahtelee esille.

Raparperipiirakka

Meidän uudella pihalla raparperit kasvaa ihan valtavasti jo nyt. Onneksi penkki ei ole suuren suuri. Tekaisin tänään kevään ensimmäisen raparperipiirakan.

Pohja
150g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
0,6 litraa raparperipaloja
1 purkki kermaviiliä
1 kananmuna
3 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmuna voimakkaasti sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää taikinaan. Levitä taikina piirakkavuokaan, myös reunoille.
Lisää päälle raparperin palat. Sekoita sitten täytteen muut aineet keskenään ja kaada piirakan päälle.
Paista uunissa 200asteessa puolisen tuntia. Eli kunnes pintakin on saanut vähän väriä.
Ja herkuttelemaan vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kanssa!

Neuleita en ole juurikaan kerennyt tekemään. Yhdet sukat tulevat kohta valmiiksi. Remontti talolla edistyy, muttei minun toimesta. Sain suorastaan kiellon edes mennä talolle. Lääkäriltä. Selkä voi edelleen huonosti. Nyt taas vähän huonommin. Onneksi olemme kuitenkin saaneet apua ja pääsemme muuttamaan kuun lopussa. Pakkailua olenkin jo vähän aloittanut, kun sitä sentään voin vähän tehdä. 

Talon pihakin suorastaan huutaisi minua sinne. Pitää kuitenkin yrittää pysytellä pihahommista pois. Ne nyt ei ainakaan minua paranna. Harmittaa vaan välillä niin vietävästi, kun sormet ja pää tahtoisi mennä tekemään remonttia, mutta selkä ja järki ei. Noh, eikös sitä niin sanota, että vuosi pitääkin asua, ennenkuin saa tehdä muutoksia pihalla? Tai talossa. Onhan se kyllä jännä huomata, mita sieltä pihalta kesän kuluessa ilmestyy.