Fire walk with me-sukat

Ystäväni pyysi neulomaan sukat. Tai oikeastaan hän ihasteli toisia neulomiani sukkia ja halusi itselleen myös villasukat, että pääsisi lomatunnelmaan, ilman lomaa. Yritän olla ottamatta neuletilauksia, mutta pakkohan ne sukat oli neuloa. 

 

Mallineule näihin sukkiin on Fire walk with me-sukista. Mallineule on helppo ja yksinkertainen ja kivannäköiset sukat sillä sai aikaan. 

 

Aloitin sukkien neulomisen varresta, johon tein ensin 1 oikein, 1 nurin joustinneuletta kierretyin silmukoin. Varressa silmukoita oli 53 ja kantapään jälkeen kaventelin silmukat 48 silmukkaan. Kantapääksi tein ihan perusvahvistetun kantapään. 

 

Sukat neuloin puikoilla kokoa 2,5 mm. Lankana käytin Maijaa ja sukkiin sitä meni yhteensä 80 grammaa. Sukat on suunnilleen kokoa 37. Se on kummallista, miten oman jalan kokoisia sukkia on helppo neuloa ja siitä vähän isompia, mutta näitä paria kokoa pienempiä sukkia on hirveän vaikea neuloa. Mittasin näitäkin monta kertaa ja toivon, että ovat nyt sopivat saajalleen.

 

Tänään olen taas kironnut sitä, ettei täällä ole kunnon lankakauppaa. Minulla olisi tarvetta muutamalle kerälle lankaa, mutten viitsisi tilata vain niitä jostain nettikaupasta, sillä postimaksut alkavat olla tosi korkeita. Taidan haudata sen suunnitelman hetkeksi ja ottaa esille sitten joskus, kun tarvitsen muutenkin lisää lankaa. Inspiraation pitää nyt vain odottaa, ellen keksi jotain omasta lankahyllystäni.

Lankaostoksia

Siivoilin lankavarastoani. Huomasin, että  vaikka minulla on lankaa varastossa kahdeksan kiloa ja risat, niin perusyksivärisiä lankoja niistä on tosi pieni osa. On vaan pätkävärjättyjä ja jotain ihania, mitä ei raaski kuitenkaan neuloa. Ainakaan ihan heti. 

Joululahjaksi olin saanut lahjakortin lankakauppaan ja kävinkin sen käyttämässä vihdoin. Tarkoitus oli ostaa vaan ihan peruslankoja, mutta kummasti koriin pomppasi pari muutakin kerää.

 

Niiden ostosten lisäksi tein tilauksen vielä yhteen nettikauppaan ja tilasin lähinnä vähän paksumpia peruslankoja. Karismaa ja Jannea. 

Tuo Ice Yarns on minulle ihan uusi tuttavuus. Ne suloiset kerät kuitenkin houkuttivat ottamaan langat mukaan. Onko teillä kokemusta niistä? Kestäisiköhän se sukkalankana? On vähän pörröistä, mutta sisältää kuitenkin vain 50%villaa ja 50% sitten akryylia. Lankakaupassa siitä oli neulottu raitoja sukanvarteen, ei koko sukkaa.

Viikon päästä ollaan taas lähdössä pohjoiseen lomalle ja mietin jo kovasti, minkälaisia neuleita otan sinne mukaan. Ainakin menomatkan matkaneuleet pitäisi laittaa kotona puikoille ja muitakin neuleita pitäisi vähän suunitella. Perinteisesti olen tehnyt jotakin helpohkoa huivia, sillä se on autossa helppo käsityö, kun ei ole kun se yksi puikko ja yksi lanka kiinni työssä.

Kesävauvalle

Vauvanneuleen on ihania. Ne syntyy nopsaan ja on söpöjä. Ja niihin voi käyttää kaikki jämälankalaatikon aarteet. 

Kesävauva saa pipon ja sukat.

Pipo on Sweet baby cap, jonka suomennos löytyy Viljavalla-blogista. Olen tehnyt tällä mallilla pipoja muutaman ennenkin. Ja taas säädin silmukkamääriä pienemmäksi, sillä lanka oli ohutta ja myssy on tarkoitettu juurikin vastasyntyneelle. Tosin minulla ei ole kokemusta vastasyntyneiden pään koosta. Toivottavasti on kuitenkin hyvä.

Ohjeitahan tälle myssylle löytyy netistä vaikka kuinka monta. Kaikki on kuitenkin suunnilleen samanlaisia. Ensin neulotaan kierroksia, joissa lisätään ja kavennetaan silmukoita ja sitten pelkästään kavennetaan. Tämä ohje on mielestäni hyvä juuri siksi, ettei tarvitse ommella saumoja. 

Lankana tähän myssyyn käytin Dropsin Safrania, jota minulla tuolla lankavarastossa vielä vähän on.

Junasukat oli myös pakko neuloa. Niistä tuli niin söpöt. Ja pienet. 

 

Ohje näihin sukkiin löytyy täältä. Nämä syntyivät nopsaan ja olivat tosi mukavat neuloa. Täytyy ehkä joskus neuloa toisetkin. Olen muuten nähnyt tällä mallilla tehtyjä aikuistenkin sukkia.

Lankaa näihin vauvan neuleisiin kului yhteensä 50 grammaa. Puikot olivat molemmissa kokoa 2,5 mm.

Unisukat

Minulta puuttui kunnon unisukat. Sellaiset lämpimät, vähän lörpöt ja ehdottomasti helpot potkittavat pois jaloista, sitten kun tulee kuuma. Keltainen Dropsin extra merino fine oli huudellut jo pidemmän aikaa haluavansa muuttua unisukiksi. Harmi vaan, ettei minulla ollut sitä kuin yksi kerä. 

Tietenkin niistä syntyi sitten raitasukat. Katsoin jämälankavarastostani yhden kerän, joka edes vähän sointui keltaisen kanssa. Se kylläkin loppui kesken ja jatkoin sitten toisella jämäkerällä. Toisessa sukassa vähän aiemmin, kun toisessa.

 

Sukat aloitin kärjestä ja neuloin niitä yhtäaikaa. Ja kuitenkin arvioin vihreän langan riittävyyden väärin. Ei kuitenkaan haittaa, nämähän on unisukat. Kantapään tein tiimalasina ja varteen neuloin muutaman kerroksen helmineuletta. Raidat neuloin ensimmäiseen sukkaan ihan vaa niin, mikä tuntui milloinkin hyvälle ja toiseen sukkaan koitin sitten tehdä ne samaan kohtaan. 

 

Lankaa näihin sukkiin kului yhteensä 90 grammaa ja sain käytettyä kaksi jämäkerää kokonaan. Nyt mulla on ihanat, lämpimät unisukat!

Rakastu raitoihin

Raitasukat saattelin valmiiksi jo muutama päivä sitten. Odottelin hyvää ilmaa, että saisi kuvia ulkona. Ei väkisin, seuraavan kerran hyvät ilmat taitaa olla toukokuussa. 

Nämä sukat olen aloittanut myös joskus ennen Joulua. Toinen sukka oli jo kokonaan valmis ja toisesta olin aloittanut varren. Nyt neuloin sukat sitten loppuun. Onneksi nämä tulevat omiin jalkoihin, sillä jos oikein tarkasti katsoo, niin toisen sukan terän kavennukset on lyhyemmät, kun toisen. Juu, se johtuu taas siitä, että toisen sukan kärjessä on neljä silmukkaa vähemmän, kuin toisen. 

Lankoina sukkiin on käytetty harmaata Viking Vilmaa ja värikäs on taas Stompegarn sock woolia. Hauskasti aina tummimmat kohdat sekoittuvat toisiinsa. Tällaisista raitasukista pidän todella paljon. 

Lankaa sukkiin kului 65 grammaa ja neuloin ne eebenpuisilla puikoilla kokoa 2,5mm. Yhdet mun suosikkipuikoistani, edelleen.

Nämä sukat ovat viimeiset, jotka olivat jääneet keskeneräisiksi. Tai oli mulla vielä yhdet sukan alut, mutta ne purin kokonaan pois. Niiden näkemisestäkin tulee edelleen huono olo, joten miksi neuloisin ne loppuun.

Joululahjasukat... kyllä.

Joku on ehkä saattanut huomata, että blogini on viettänyt kohta kaksi kuukautta hiljaiseloa. Anteeksi siitä. Olisi ehkä ollut kohteliasta tulla kertomaan edes, että hengissä ollaan, vaikkei blogi päivitykään ja uusia neuleita valmistu.

Ja tämä kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei mitään uutta ole valmistunut. Kupla-lapasten jälkeen aloitin veljen Joululahjasukat. Toinen oli jo valmis ja toinenkin melkein, kun eräs suuri elämäntapahtuma laittoi puikot pysähtymään. Koko aikana ei tehnyt mieli neuloa yhtään, ei silmukkaakaan. Oudointa on se, etten koskaan kuvitellut reagoivani mihinkään näin. Etten neuloisi.

Nyt olen pikkuhiljaa kaivanut puikkoja ja lankoja esiin. Ja voi että, kun pidän neulomisesta. Pidän ihan valtavasti. 

Veljeni nyt tosiaan saa Joululahjasukkansa pari kuukautta myöhässä.

Sukat on neulottu keltaisesta Jannesta. Violetista langasta en osaa nyt sanoa mitään. Vyöte on kadonnut tässä parin kuukauden aikana. Lankaa sukkiin kului kuitenkin yhteensä 125 grammaa.

Sukkien raidoituksen otin Johanna Hietalan Kerällä-kirjasta. Kirjasta pidän ihan mielettömästi, sain sen Jouluna lahjaksi.

Toiset keskeneräiset sukat on valmistumassa kovaa vauhtia. Nekin olin aloittanut silloin Joulun tienoilla. Kun vaan muistaisin, miten kaikki kavennukset ja muut olen tehnyt...

Kupla-lapaset

Joululahjaneuleet valmistuu tässä kokoajan Joulun lähestyessä. Jostain pitäisi saada vähän enemmän aikaa, jotta kerkeäisin neulomaan kaiken, minkä suunnittelin. Tai oikeastaan kerkeäisin neulomaan kaiken, minkä haluaisin. Juuri ennen Joulua niitä ideoita vaan tulee ja tulee.. 

Kupla-lapaset valmistuivat kuitenkin jo hetki sitten. Valoisaa aikaa sainkin odotella hetken, että sain kuvattua lapaset edes jotenkin. Nyt nämä on jo paketissa odottamassa aattoa.

Lapasten ohje löytyy täältä. Tein muuten ohjeen mukaan, mutta kärjestä tuli vähän erilainen. Yritin ihan tosissani silmukointia, mutta rumaa tuli. Purin koko silmukointiyrityksen ja neuloin sitten tuollaisen pyöreän kärjen. Ihan kivat niistä tuli niinkin. 

Lapaset on neulottu Pirtin kehräämön langasta, jota kului näihin yhteensä 85 grammaa. Puikot olivat kokoa 3,5 mm. Värit sopi mielestäni hyvin yhteen. Lanka vaan ei ollut mitään unelmaa neuloa. Lämpimät nämä lapset on ihan varmasti. Värejä koitin vähän kohdistaa ja ihan sattumalta osuikin juuri kohdalleen. Tuossa monivärisessä langassa on pitkät värijuoksut ja kohdistaminenkin on aika vaikeaa.

Yhdet tällaiset Kupla-lapasetkin pitäisi vielä Jouluksi keretä neulomaan. Ja sukat.

Pipoja

Mies toivoi Joululahjaksi pipoa. Taas. Olen neulonut hänelle jo kaksi joskus aikoinaan. Molemmat on yhä käytössä, mutta oikein kovasti venähtäneinä.

Nämä kaksi uutta pipoa on olleet jo hetken valmiina, mutta sopivaa aikaa kuvaamiselle ei ole ollut. Toinen pipo on neulottu niin, että mies valitsi mallin ja minä langan. Toista olen neulonut niin, ettei mies ole nähnyt.

Harmaa pipo on Dropsin Fabelista neulottu kaksinkertaisella langalla. Ohje pipoon löytyy täältä. Muuten tein ihan ohjeen mukaan, mutta tein piposta muutaman sentin lyhyemmän, kun mies halusi siitä sellaisen. 

En olekaan pitkään aikaan neulonut kahdella langalla yhtäaikaa. Tätä pipoa neuloessa ajattelin, että voisinkin joskus Joulun jälkeen tehdä itselleni samanmoisen. Tai aikankin kahdella langalla. Ehkä en tuota joustinneuletta haluaisi koko pipoon. 

Värikäs pipo on neulottu samalla mallilla, kuin esimerkiksi tämä pipo. Malli on hyväksi havaittu ja helppo neuloa. Tähän pipoon kaivelin langat jämälankalaatikostani. Oranssi on Jannea, muista en ole yhtään varma. Puikot olivat kuitenkin kokoa 3mm ja langat suunnilleen samanpaksuisia. 

Harmaaseen pipoon lankaa kului 65 grammaa ja värikkääseen 70 grammaa.

Vielä ennen Joulua pitäisi neuloa yhdet lapaset ja yhdet sukat pukin matkaan. Lisäksi päätin osallistua Jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Se luonnollisesti alkoi eilen, mutta minä lähden mukaan tänään. Olisin ehkä lähtenyt jo eilen, mutta eiliset iltarutiinit meni uusiksi myrskyn takia. Nettiä ei paljon tullut selattua, eikä telkkaria katsottua. Sähköt pätkivät koko illan.

Suuren sukkahaasteen syyskuun palkinto

Kohdalleni osui arpaonni ja voitin Suuren sukkahaasteen syyskuun palkinnon. Palkinnon lahjoitti Yaana ja ihanan palkinnon lahjoittikin.

Palkintona oli Puffalan Merino-puffaa vyyhdillinen. Voi, mikä ihastuttava vyyhti tämä onkaan. Vielä se ei ole päässyt tapaamaan muita herkkulankoja lankavarastoon, vaan se on ollut siliteltävä olohuoneessa. Koirakin on jättänyt tämän vyyhdin rauhaan.

Tästä neulon jotain erityistä. Joskus.

Monta puikkoa tulessa

Hei, olen yhden neuleen neuloja. Mielelläni aloitan uuden vasta, kun edellinen on neulottu ja päätelty. 

Tai, luulin olevani. Nykyään huomaan yhä enemmän ja enemmän neulovani montaa neuletta yhtä aikaa. Kolme koria ei taida enää kauaa riittää. Pitäisikö hakea pari lisää? Vai pitäisikö neuloa näistä joku valmiiksikin?

Koiran villapaita nro2

Koiran villapaita nro2 valmistui lopultakin. Vihreän villapaidan jälkeen päätin, että seuraavasta tulee kerralla hyvä. Tulihan siitä, sitten loppujen lopuksi. Kyllä voi koiran villapaita olla vaikea tehdä. Tätäkin purin useampaan otteeseen, mietin ja neuloin ja purin taas. Ja lopulta kun se eilen illalla valmistui, niin sovittessa vielä kerran huomasin, että kaulus on vähän liian lyhyt. Voi harmitus!

Kaulusongelma ratkesi sillä, että otin vielä kerran puikot käteeni ja poimin valmiin villapaidan kauluksesta silmukat ja jatkoin kaulusta niin pitkään, kun lankoja riitti. Nyt kaulus on sopivan mittainen, viimeinkin. Sitä voi pitää noin kaksinkerroin tai sitten suorana, jolloin se suojaa paremmin Pepin kaulaa.

Villapaita on tehty Dropin ohjeella. Nyt kuitenkin muokkasin ohjetta aika tavalla. Silmukkamäärät eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Myöskään etujalkojen alle en enää jatkanut kirjoneulekuviota.

Lankana villapaitaan käytin jotain valkoista jämälankaosastolta. Oikeastaan kahtakin eri valkoista. Viininpunainen on taas Dropsin Karismaa. Lankaa villapaitaan kului yhteensä 100 grammaa. Paidan neuloin kokonaan 3mm puikoilla, jotta siitä tulisi tiivis, eikä se lörpsähtäisi käytössä. 

Loppujen lopuksi olen tähän villapaitaan tosi tyytyväinen. Olihan siinä työtä ja kaiken purkamisen takia olen neulonut tämän varmaan kolmeen kertaan. Mutta, nyt sain villapaidan, joka istuu Pepille tosi hyvin ja on nätti. 

Peppi ei kylläkään näytä ihan niin onnelliselle uudessa paidassaan. Onneksi se kuitenkin on tottunut vaatteisiin ja kun lumet tännekin saapuu, niin villapaita pääsee kunnolla käyttöön.

Koiralle villapaita

Sukkasadon jälkeen on ollut monta neuletta tulossa. Nyt taas muistan, miksi neulon mielelläni vain yhtä. Neulon sitä kiinnostavinta neuletta ja muut jää tekemättä. Nytkin minulla on kesken koiran villapaita, pipo miehelle ja sukat. Pipo sentään olisi melkein valmis, mutta se on suunniteltu joululahjaksi ja niin ollen en voi neuloa sitä, kun silloin kun olen yksin kotona. 

Koiran villapaita numero yksi kuitenkin valmistui.

Ja kuten kuvasta näkyy, uusi oli laitettava samantien puikoille. Tämä on kyllä ihana, mutta kaikesta mittailusta ja sovittamisesta huolimatta ei istu koiran päälle. Liian kireä edestä ja liian löysä takaa.

Ohje villapaitaan löytyy Dropsin sivuilta. Tein aikalailla ohjeen mukaan. Kuitenkin silmukkalukuja säädin vähän xs- ja s-koon väliltä. Ja helmassa kaventelin vähän tiuhempaan tahtiin, sillä siitä näytti tulevan vähän isohko. Jo neulottaessa siis.

Villapaidan neuloin kolmosen puikoilla. Vihreä lanka on Dropsin Karismaa ja valkoinen jotain jämälankalaatikosta kaivettua. 

Nyt uusi villapaita on puikoilla vähän eri värisenä. Pakko neuloa sitä heti, että muistaa, missä meni pieleen tämän villapaidan kanssa. Jännityksellä odotan, miten saan esimerkiksi kuviot kohdistettua, kun haluaisin kaventaa jo heti etulahkeiden jälkeen paitaa.

Sukkasadon viimeinen pari

Sukkasato loppui eilen. Sain kun sainkin vielä yhden parin valmiiksi. Tai valmiina sukat olivat olleet jo pari päivää, mutta kuvaaminen on vähän hankalaa tähän aikaan vuodesta. Yleensä on aina pimeää ja silloin kun periaatteessa voisi olla valoisaa, on taas niin sateista ja harmaata, ettei teee mieli mennä ulos. Ja ihan vielä en haluaisi siirtyä kokonaan sisätiloihinkaan sukkia kuvailemaan.

Viimeinen pari on samalla toinen parini lokakuun Suureen sukkahaasteeseen, sillä sukat on neulottu tällä mallilla. Samaa mallia olen käyttänyt ennenkin.

 Valkoinen lanka on jotain ylijäämää, jota varastostani löysin. Aika karhean tuntuista, sopii kuitenkin hyvin näihin sukkiin. Punavihreä lanka taas on joskus koolaamaani.

Värjätyn langan halusin käyttää kokonaan ja siksi aloitin sukat kärjestä. Värjätyn langan käytin kokonaan ja sitten tein resorit varteen. Yhteensä lankaa sukkiin kului 115 grammaa.

Edelleen tykkään tästä mallista todella paljon, tai mallineuleesta. Tätä pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla muihinkin juttuihin. Pipoihin ja lapasiin ainakin.

Sukkasatoon sain neulottua lopulta yhdeksän paria sukkia. Kahdeksan paria oli tavoitteena, ja yhdeksän tein. Lisäksi pyrin, etten ostaisi yhtään lankaa ja yhtään lankaa en sukkia varten ostanut!

Sukkasato on kyllä yksi lempitempaukseni. Tänäkin vuonna nähtiin toinen toistaan kauniimpia sukkia koko sadon aikana. Vielä kun joskus itsekin kerkeäisi niitä toteuttamaan!

Ulrikat

Ulrikat on sukat, jotka neuloin moneen eri haasteeseen. Nämä ovat aakkoshaasteen U-kirjain, Suuren sukkahaasteen lokakuun sukat sekä tietenkin yksi pari lisää Sukkasatoon. Ja lisäksi nämä päätyvät Joulupukin säkkiin, ihan tarkoituksella sinne neulottu.

Ulrikoiden ohje löytyy Ravelrysta. Malli on tosi mukava neuloa ja nopeakin. Etenkin sitten, kun tajusin, miten palmikonkierrot tulee, eikä enää tarvinnut tuijottaa ohjetta kokoajan. Ohjeessa on myös hyvät ohjeet siihen, miten kahden silmukan palmikonkierrot tehdään ilman apupuikkoa. Helppoa ja nopeaa.

Lankana sukkiin käytin Viging Villeä. Tämä oli nyt viimeinen vanha Villekerä, mikä varastostani löytyi. Olen kuullut, ettei se uusi ole enää yhtään niin hyvälaatuista, kun tämä. Harmi, jos näin on, sillä Ville on ollut yksi minun lempilangoistani. Sitä on mukava neuloa ja käytössä on pysynyt hyvänä. Ainut miinuspuoli on ollut värien vähyys.

Puikot olivat kolmosen bambut. Lankaa näihin sukkiin kului 120 grammaa. Sukkien koko on suunnilleen 40.

Sukat neuloin tarkalleen ohjeen mukaan. Kantapää on näissä tosi kiva ja istuu omaan jalkaani hyvin. Pitää opetella tekemään tuo kantapää muihinkin sukkiin. Kärjen saatoin tehdä vähän eritavalla, mitä ohjeessa. Sen silmukoinnin jätin taas välistä. (Se on kyllä pakko opetella joskus. En vaan saa siistiä kärkeä millään, jos silmukoin..)

Sukkasatoon neulon vielä ainakin yhdet sukat. Niiden jälkeen jää nähtäväksi, kerkeänkö neulomaan enää muita. Nyt vähän tekisi mieli neuloa jo lapasia ja huiveja ja.. Mut on tää sukkien neulominen vaan kivaa!

Raidalliset

Kaivoin taas jämälankalaariani ja neuloin raidalliset sukat. Jämälangoista neulotut raitasukat on nyt ihan mun suosikkeja. Kummallista on vaan se, että vaikka kuinka neulon jämälankasukkia, niin ei tunnu ne jämät vähenevän yhtään. 

 Näihin raitasukkiin keräsin kaikkia ohuehkoja lankoja. Maijaa ja Vilmaa on ainakin. Suurinta osaa en muista tai edes tiedä, mitä mahtavat olla.

Sukat neuloin 2,5 millin puikolla. Aloitin molemmat yhtä aikaa varresta ja neuloin vuorotellen, että sain langat varmasti riittämään molempiin. Ja hyvin ne riittikin, sillä mikään lanka ei loppunut kokonaan. Minusta tuntuu, että olen näistä langoista neulonut jo vaikka mitä ja ei ne vaan millään meinaa loppua.

 Lankaa näihin sukkiin kului yhteensä 70 grammaa. Sukat on suunnilleen kokoa 37. Aion nämä, niinkuin monet muutkin, lähettää jossain vaiheessa Hyvän mielen sukat-keräykseen.

Ehkä näistä olisi voinut neuloa vielä vähän isommatkin, mutta sukat tuntuivat olevan aika kapeat ja siksi päätin lopettaa vähän aiemmin. 

Sukkasatoon olen neulomassa vielä ainakin yhdet sukat, jotka ovat myös tämän kuun Suuren sukkahassteen sukat. Toisiinkin katsoin jo langat etukäteen ja neulon nekin, jos suinkin vain kerkeän. Vähän kyllä pahaa pelkään, että tänäkin vuonna aika loppuu kesken ja viimeiset sukat jäävät kesken. Tsemppiä kaikille Sukkasatolaisille haasteen loppuun!